Kiintymyksen kaiherrusta

No niin, jatkolanka ostettu ja työ saatettu finaaliin. Pieni työ tämäkin. Arpajaisiin voitoksi. Aikaa enemmän vievät duunaukset saavat odottaa. Ei tosin enää kovin pitkään.  Luulen pääseväni isomman neulomuksen alkuun heti ensi viikolla. Siitä tule lahja. Ja siitä pidetään suu supussa jonkin aikaa.

Siis sukat. Iki ihanat jalkojen lämmittimet. Taattua tavaraa arpavoittona. Vietäisiin käsistä, jos paikalla olijat pääsisivät valitsemaan. Tähtien asennosta on kiinni tänäkin kesänä, kuka antaa näille uuden kodin.

Ohje otti silmään ja siirtyi toteuttamisen jalolle asteelle. Novita-lehti talvi/2008. Lanka ohjeen mukainen Novita Nalle 150g. Tässä kohtaa pienet purnaukset. 150g ei riittänyt! Toisen sukan jalkaterästä jäi vajaat kymmen senttiä uupumaan. Kyllä kuulkaa takahampaat natisivat, kun totesin asian. Taas kerran lanka loppui lyhyeen. Aargh! Että osaa ottaa harmin päälle. Tästä turhaumasta toki selvisin seuraavana päivänä lankakaupassa piipahtamisella. Jäi vaan jämälankaa aika rutkasti. Toinen aaarrrggghhh!

Mukava sukan malli. Kiva resori. Varsi rypyttyvä. Antaa periksi ja jojottaa. Pysyy ylhäällä, jos polvisukka pituisena haluaa käyttää. Nilkka ja jalkaterä samaa valepalmikkoa kuin resoriosa. Istuu jalkaa. Mallina toimineen jaloissa pysyivät koko illan. Kiintyi niihin. Niin kuin minäkin.

Olen viime aikoina havainnut itsessäni kiintymystä tekeleitäni kohtaan. Tämä on uusi ilmiö. Ennen olen surutta lahjoittanut, antanut pois neulomuksiani. Ilman että ilmekkään värähtää. Mutta nyt on toisin. Tuntuu kuin jokaiseen silmukkaan olisi pala sydäntäni neulottu mukaan. Raastaa antaa pois. Ero tuskaa poden nyt näidenkin sukkien kanssa.

Olisikohan se merkki hyvästä ohjeesta? Mukavasta työstä? Mieleisestä lopputulokset? Saattaapi olla. Mutta toisaalta: kaikki kaapit natisevat liitoksistaan neuletöiden pullistellessa hyllyillä. Ihan hyvä laittaa muutama työ maailmalle.

En ole aikaisemmin lukijoitani rasittanut pitkillä kuva rimpsukoilla. Nyt sen tein. Ehkä enemmänkin itseäni varten. Jää kuvat muistoksi kun mun pikku kullan murut lähtee vieraisiin jalkoihin. Hitsi.. taitaa alkaa pää pehmetä. Herkistelen. Sniff.

Mukavaa viikonloppua. Mä lähden tästä KesäOnnelaan. Tapaamisiin taas ensi viikolla. Morjens!